Mangalitzojen tarina

Ensimmäiset Mangalitzasiat tulivat tilallemme 2012 samasta syystä kuin suurin osa muistakin eläimistämme, ruoaksi. Totesimme kymmenisen vuotta sitten, että jos meillä syödään lihaa haluamme tietää sen tarinan alusta loppuun ja kaiken siitä välistä. Kasvatimme aluksi muutamana kesänä tavallisia sikoja,  mutta kun meille tarjoutui tilaisuus ostaa muutama Mangalitza emme epäröineet hetkeäkään.

Mangalitza oli tuolloin erittäin harvinainen ja meillä oli onnea kun pääsimme ensimmäisten joukossa Suomessa kasvattamaan niitä. Rotuna Mangalitza on kaikkea mitä kotitarvekasvattaja voi toivoa: Vähän jalostettu eli terve, porsii ja hoitaa jälkikasvunsa hyvin, on ystävällinen, säänkestävä ja erittäin herkullinen.

Mangalitzan matka syntymästä lautaselle on hyvinkin pitkä lihasikaan verrattuna. Kun kaupasta ostamasi kinkku on noin puoli vuotta vanhasta eläimestä, me olemme kasvattaneet Mangalitzaa samaan kokoon 1,5-2 vuotta. Olemme myös nähneet sen nahistelevan pikkupossuna sisarustensa kanssa, olleet eläinlääkärin apulaisina kun karjuilta on poistettu kivekset (kipulääkityksen ja puudutuksen kanssa tottakai), kantaneet talvella olkea niiden mökkeihin että ne voivat kaivautua syvälle pehkuun paukkupakkasilla ja laskeneet vettä mutakuoppiin kesähelteillä, rapsutelleet korvan takaa ja toivotelleet hyvät huomenet ja kauniit unet lukemattomien hoitokertojen aikana. Teurasmatkatkin pienteurastamoon hoidamme itse.

Mangalitzat tulivat meille siis alun perin kotitarvekasvatukseen. Vaikka tätä upeaa eläintä on meillä nykyisin myynnissä muillekin, olemme pitäneet porukan pienenä ja hoidamme niitä kaikkia edelleen kuin kasvattaisimme ruokaa itsellemme: Rakkaudella, kunnioituksella ja ilolla.

Mangalitzat syövät meillä lähitilan heinää ja viljaa, kaupasta tulevat kivennäiset ja vitamiinit. Valkuaisen lähteenä on riistaherne tai härkäpapu, rypsiäkin käytetään, jos ei hernettä tai papua ole saatavilla. Siat elävät ympäri vuoden isoissa laiduntarhoissa, joissa on peltoa, metsää ja kivikkoa. Niillä on siis paikka missä tönkiä, puiden suojaa eikä sorkkahoitoja tarvita. Kesällä porsimisetkin voidaan hoitaa ulkona, talvella porsitaan sisällä isossa 12m2 karsinassa. Näillä eväillä, kasvatusolosuhteilla ja pitkällä kasvatusajalla saadaan aikaan tumma liha, suussa sulava rasva ja uskomattoman hyvä maku.

​

Mangalitza on rasvatyypin sika, jossa rasvaa voi olla jopa 30%. Sen rasvassa on tutkitusti hyvin paljon pehmeitä rasvoja ja se on mm. voita terveellisempää rasvaa. Mangalitzasta saakin erinomaista laardia, joka soveltuu kaikkeen ruoanlaittoon ja leivontaa vaikkapa voin asemesta.